Daavidin Hebron!

Vettä satoi ajoittain reippaasti kun lähdimme yliopistolta aamupäivällä kymmenen maissa. Aamun hepreantunnit olivat jo takana ja ajoimme opiskelijoiden kanssa Vanhan kaupungin vieritse Jerusalemin eteläpuolelle Armon Hanetsivin näköalapaikalle josta prof. Rafi tuli kyytiin. Viikko sitten tutustuttiin nykyisen Negevin pohjoisen osan länsipuoleen, nyt sen itäiseen puoleen. Ts. Kuolleen meren eteläpään länsipuoleen... hah!.. :D .... no, katsokaa kartasta!

Jaffa-portin vierestä kohti Hebron Roadia

Joka tapauksessa ajoimme Jerusalemista etelään ns. Patriarkkojen tietä. Sehän on reitti, jota pitkin Aabraham Kanaanin maahan tultuaan pikkuhiljaa siirtyi Siikemistä (nyk. Nablus Samariassa) kohti etelää aina Beersheban alueelle asti. Siis "alueelle", koska itse Beersheban kaupunkia ei ollut vielä olemassakaan kyseisellä väli-tai keskipronssikaudella noin 4000 v sitten.

Reitti kulki sadetta ja sumua halkoen vuorijonon harjalla Beetlehemin ja Hebronin vierestä kohti etelää. Jerusalemin jälkeen nämä Juudean vuoret, muuttaen nimensä Hebronin vuoriksi, ovat myös vähän korkeampia kuin pohjoisessa Jerusalemin kohdalla. Myös siitä pohjoiseen Samariassa vuorijonot ovat vähän korkeampia kuin Jerusalemin kohdalla. Se myös näkyy sademäärätilastoissa ja sitä myöden myös luonnossa. Maisemat Hebroniin asti ovat tosi vehreitä. Sitten Hebronin jälkeen tulee jyrkkä muutos. Samalla kun laskeudutaan alas kohti pohjoista Negeviä muuttuu kasvillisuus nopeasti. Ei enää metsiä eikä reheviä laaksoja. Kallioisia kukkuloita vain ja kilometri kilometriltä nekin muuttuvat autiomaamaisemmiksi. Tienvarsikylien asukkaat ovat lähes pelkästään beduiineja. Lammas- ja vuohilaumoja näkyy rinteillä teiden varsilla.  Metsiä on enää pieniä plänttejä siellä täällä ja nekin uusien juutalaissiirtokuntien ympärillä ja istuttamia. Hebronin vihreät laaksot jopa runsaine viiniviljelmineen loppuvat kuin kertaheitolla. Kyllä, Hebronin muslimit viljelevät viiniä. Rypäleistä tehdään tosin vain mehua tai sitten ne myydään eteenpäin. Raamatussa mainittu Eshkolin laakso, josta Luvattuun maahan lähetetyt vakoojat toivat valtavia rypäleterttuja, sijaitsee Hebronin vieressä.

Sitten ennen Beershebaa poikkesimme Patriarkkojen reitiltä itään kohti Tel Aradia eli Aradin rauniokumpua, joka sijaitsee jonkun matkan päässä nykyisestä modernista Aradin kaupungista. Rafin mielestä se on yksi historiallisesti merkittävimpiä paikkoja maassa ja on sääli ettei "tavalliset" turistiryhmät käy siellä koskaan. Kaupunki on ties 6000 vuotta vanha, mutta sen varhaisesta historiasta tiedetään hyvin vähän. Siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin ei oltu vielä keksitty kirjoitustaitoa. Rauniot ovat siinä mielessä argeologien unelma, että sen jälkeen kun se noin 2500 vuotta sitten tuhottiin, sitä ei enää rakennettu uudelleen. Siinä mielessä se on maailman vanhin alkuperäisessä asussaan löydetty kaupunki. Siis raunioina tietenkin, mutta ei moneen kertaan uudelleen rakennettu kuten esim. Jeriko ja monet muut rauniokukkulat, joiden sisuksissa saattaa olla ties 20 kerrosta tuhottuja kaupunkeja ja aikakausia ja nyt sitten päällimmäisenä vielä moderni kaupunki. 900-luvulla eKr. kuningas Salomon aikana vanhan Aradin viereen kukkulalle rakennettiin linnoitus ja jossain vaiheessa myöhemmin Jerusalemin temppelin pienennetty kopio. Sen Kaikkein Pyhimmän alttarit ym. ovat alkuperäisinä Israel Museossa Jerusalemissa. Tämä linnoitus ja temppeli tuhottiin muutaman sadan vuoden jälkeen, mutta tuhoajat tunsivat sen verran kunnioitusta pyhää "Herran huonetta" kohtaan, että hajoittamisen sijasta peittivät sen. Siksi se löytyikin niin hyvässä kunnossa.

Tel Aradin muurin vierellä

Richard Kongosta + muistiinpanot ja karttoja..

Panoraamakuva Tel Aradin päältä.
Luonto on nyt vehreimmillään.

Tel Aradin "Herran huone"
Pienennetty kopio Jerusalemin temppelistä.
Pieni huone keskellä Kaikkein Pyhin.

Rakennustyyli kaupungissa noudatti varhaista pronssikautista tyyliä. Asuntojen ovet osoittivat aina kohti itää. Siihen oli kaksi syytä. Toinen oli rituaalinen eli ovi osoitti kohti nousevaa aurinkoa. Toinen syy olikin paljon arkisempi ja käytännöllisempi. Pahimmat tuulet tulivat aina lännestä, joten oviaukkoa ei kannattanut tehdä siihen suuntaan. Tämän erittäin kuivassa ja karussa ympäristössä kukoistaneen kaupungin menestyksen salaisuus oli - bisnes. Se oli tärkeän Egyptistä Eurooppaan ja Mesopotamiaan vievän kauppareitin varrella. Egypti oli 3. vuosituhannella eKr. rikas ja kehittynyt valtakunta. Mutta siihen aikaan (jos ehkä nykyisinkään) siellä ei kasvanut viini sen enempää kuin oliivipuukaan. Eli aradilaiset tekivät kauppaa egyptiläisten kanssa mm. viinillä ja oliiviöljyllä, kahdella sen ajan välttämättömyystuotteella.

Asunnon oviaukko kohti itää

Linnoituksen mahtava vesisäiliö

Vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä on Susian, vanhan juutalaisen kaupungin, rauniot (n. 300 - 600 luv. jKr.). Nyt ollaan jo taas noustu pikkuisen Hebronin vuorten eteläosiin ja ilmakin on selkeästi vähän viileämpää. Kaupunki on sijainnut kukkulalla, josta on upeat näkymät kohti pohjoista, Hebronin eteläpuolella olevia arabikaupunkeja kohti. Susian synagoga on säilynyt hyvin kauniine mosaiikkilattioineen. Samoin monet luolat, joissa asukkaat ovat ilmeisesti aikanaan viettäneet runsaasti aikaa nokisista katoista ja muista asumisen jäljistä päätellen. Sama luolissa vietetty yö olisi meilläkin saattanut olla edessä kun huomattiin lähtiessä, että portti ja ovet oli alueelta kiinni ja porttivahtia ei missään. Oli sulkemisaika muttei ristinsielua missään. Onneksi löydettiin reitti takapihojen kautta ulos...

Susian kaupungin muurien ulkopuolella oleva hauta

Asuinluola

Susian hyvin säilynyt ja koristeellinen synagoga

Maisemia itään Hebronia lähestyttäessä

Retkipäivä jatkui kohti Hebronin kaupunkia ja nyt ylemmäs tullessa sadekin alkoi taas. Koko iltapäivän kävelyjemme ajaksi se olikin onneksi tauonnut vaikka kovaa tuulta olikin pitänyt koko päivän. Tai oikeastaan enää pikkuisen tihutti eikä se haitannut kun parkkipaikalta käveltiin Makpelan luolaan Hebronin keskustassa.

Ensinnäkin kyseinen rakennus on maailman vanhin pystyssä ja käytössä oleva rakennus. Herodes Suuri rakennutti sen pari tuhatta vuotta sitten ja sen seinäkivien leikkaus- ja koristelutyyli on samanlaista kuin Jerusalemin temppelin tukimuurien kivenjärkäleissä. Itse rakennuksessa ovat Aabrahamin ja Saaran, Iisakin ja Rebekan sekä Jaakobin ja Lean haudat. Jonkun, ei välttämättä kovin luotettavan, tradition mukaan myös Eesaun ja jopa itsensä Aadamin haudat.

Makbelan luolan päälle Herodeksen rakantama Patriarkkojen hauta.

Avrahan Aveinu
Aabraham isämme.

Hautahan on pyhä paikka sekä juutalaisille että muslimeille. Hehän molemmat pitävät Aabrahamia esi-isänään, mikä on ihan totta. Aabraham oli myös Ismaelin isä. Joten rakennus on jaettu niin, että huoneeseen, jossa isot koristellut sarkofagit sijaitsevat, voi katsoa ristikon läpi kahdesta eri suunnasta. Toinen osa juutalaisille, toinen muslimeille. 1267 jKr. lähtien, muhamettilaisten hallitessa paikkaa, oli juutalaisilta pääsy kokonaan kielletty itse rakennukseen. Rakennuksen päädyssä oli isot portaat ja sisäänkäynti, mutta juutalaiset saivat nousta vain ulkoseinän viereen seitsemännelle portaalle asti rukoilemaan. Tämä sääntö loppui itse asiassa vasta tasan 700 vuoden kuluuttua Kuuden päivän sodan jälkeen kesäkuussa 1967. Israelilaisten vallattua kaupungin, koko nöyryytyksen symboli, portaikko ja sisäänkäynti, purettiin ja tehtiin toiselle puolelle uusi. Seinässä on edelleen merkki seitsemännen portaan kohdalla, johon asti juutalaiset saattoivat nousta rukoilemaan. Rafi huomautti että itse asiassa juutalaiset näin olivatkin lähempänä itse hautoja, koska yläkerroksessa ovat vain ne isot sarkofagit merkkinä paikasta missä alapuolella luolassa itse haudat sijaitsevat.

Vanha merkki seinässä.
Seitsemäs porrastasanne kohti oviaukkoa. Tähän asti
juutalaisilla oli vain lupa nousta.

Pihalla seistessämme ja poispäin jo lähtiessämme kysyin huvikseni Rafilta  onko tämä myös sen vanhan Daavidin aikaisen Hebronin paikka. Daavidhan hallitsi kuninkaana ensimmäiset seitsemän vuotta Hebronissa n. 1010 - 1003 eKr. kunnes hän valloitti Jerusalemin jebusilaisilta ja muutti valtaistuimensa sinne. Rafi näytti vajaan kilometrin päässä olevaa kaupungin korkeaa kukkulaa ja kertoi vanhan Hebronin sijaitsevan siellä. Nähdessään innostuksen leimahtavan silmissäni hän ehdotti että voisi kyllä kysyä lähes joka kulmassa olevilta sotilailta mahdollisuutta päästä käymään siellä. Antaen kyllä ymmärtää että tuskin päästävät... Mutta yllättäen yksi partio pyysi aina kysymään lupaa seuraavalta ja se taas seuraavalta ja hämäriä, kapeita ja mutkikkaita kujia ylöspäin ajeltuamme olimme lopulta Tel Hebronin kaivausten vieressä! Sen löytymishistoria on yllättävä ja suorastaa ironinen. Paikalliset palestiinalaiset surmasivat 1990-luvulla erään rabbin nimeltä Ra'anan. Israelin hallitus "kosti" ja maksoi sen poliittisesti antamalla siirtolaisasukkaille rakennusluvan eräälle mäen päällä olevalle tontille. Sen perustuksia kaivettaessa löytyi osa muinaisen Hebronin muuria ja katua! Hebronhan oli silloin kolmisen tuhatta vuotta sitten juutalaisten tärkeimpiä kaupunkeja satojen vuosien ajan. Iltapimeällä ajeltiin taas kotiin jätettyämme Rafi ensin samaan paikkaan Jerusalemin eteläreunalla kuin mistä hänet aamulla otettiinkin matkaan.

Tel Hebron.
Nykyisen 120 000 asukkaan kaupungin kukkulalla.
3000 vuotta vanhan Hebronin muuria ja katua ajalta kun
kuningas Daavid hallitsi

Päälle rakennetun talon alla...

Tämä oli sitten viimeinen opintoretki reiluun pariin viikkoon. Muutama päivä sitten totesin yllätyksekseni, että oltuamme täällä jo yli kaksi kuukautta, emme kiireiltämme ole vielä ehtineet edes käväisemään Jerusalemin Vanhassa kaupungissa! Nytkään viimeisenä päivänä Inkeri ei toimistotöiltään sinne ehtinyt, mutta itse runttasin iltapäivään parin-kolmen tunnin raon ja lähdin kaupungille. Parit ostokset läntisen Jerusalemin ostoskadulla ja sitten Jaffaportista sen verran sisäpuolelle, että voi sanoa käyneensä. Söin hyvät swarma-annokset arabibaarissa aivan Jaffaportin lähellä. Kotiin tultuani äsken kävimme lähtiäisiksi Motzassa Mirjan ja Halvorin mökin suomalaisessa saunassa, jonka Kristiina ja Paavo olivat lämmittäneet plus vielä nautiskelemassa Marjukan pannukakkua. Huomenna perjantaiaamuna lähdemme sitten Inkerin kanssa Suomi-lomalle pääsiäistä viettämään. Viikko sitten näytimme afrikkalaisille opiskelijoille YouTubesta hankirallia ja mm. avantouintia kehuskellen, että noin me kaikki Suomessa talvella uiskennellaan. Onnettomat muistivat sen ja takertuivat siihen vaatien meitä tuomaan kuvia todisteeksi, että avannossa on käyty. Katotaan...

Pika-pika-swarmalla Vanhan kaupungin
Jaffaportin sisäpuolella